Niin koitti Kiitoksen aika. Olihan tätä päivää osattu jo odottaa, mutta äärimmäisen kamalaa se silti on. Kiitos alkoi viikonloppuna hoippua ja kaatuilla, päätös oli siltä osin helppo tehdä. Niinpä Veikan kanssa sitten tänään aamupäivästä tehtiin Kiitoksen viimeinen matka yhdessä Juuliskan kanssa. Rauhallisesti, pikku hiljaa jalkoihini nukahtaen.
Kiitos ei ollut varmastikkaan täydellisin belgi, mutta uskollisempaa oman perheen ystävää on vaikea löytää. Reilut kolmetoista vuotta Kiitos sai elää, joista 12 vuotta meidän kanssamme. Matkaan mahtuu yhtä ja toista, mutta kauniit muistot onneksi eivät koskaan unohdu. Kiitos Mirjalle ja Harrille, että saimme jakaa Kiitoksen kanssa nämä vuodet.
2 kommenttia:
Osanotto <3
Vaikka vanhus olisikin saanut elää hyvän pitkän elämän, jättää ne jalkeensä ison aukon..
Osanotto rakkaan koiravanhuksen pois menon johdosta... tavoitan tunteen. Kuukausi sitten jouduin oman rakkaan vanhuksen päästämään sateenkaarisillalle ja vieläkin on kovin haikea olo papparaista muistellessa.
Lähetä kommentti