lauantai 20. lokakuuta 2012

Olin tänään NPKHn järjestämässä tokokoulutuksessa Koirakoutsilla. Meitä koulutti Mika. Puhetta siis piisasi ;-). Tuplan aiheena oli yllätys ylläytys: seuraaminen. Paljon ei treenattu, sitä enemmän puhuttiin. Erittäin hyvä keskustelu, joka pääpiirteittäin oli sitä, että Tuplan vire on seuruuseen väärä. Sen pitäisi olla rennompi, rauhallisempi ja kaiken kaikkiaan alhaisemmassa mielentilassa. Olkoonkin, että itse en tietenkään halua mitään tosi alhaista virettä saati matkalaukkumallia TAI päänasennon dyykkaamista taas uudelleen, mutta silti keskustelu oli ajatuksia herättävä. Tehtiin "relaamisharjoitus" ennen seuruun aloitusta. Tupla tuli sivulle ja vasta Mikan luvasta sain lähteä liikkeelle ILMAN seu-käskyä. Mika odotti, että Tupla rentoutui, painopiste laskeutui vähän alemmaksi ja ennenkaikkea pois oikealta puolelta = mun jalasta. Tämä tuntui aika hyvältä, jota kyllä työstän eteenpäin

Lisäksi mä jouduin pohtimaan tosissaan omaa asennetta seuraamisessa, joka on todellakin väärä. Olenhan mä heti tokokehässä seuruun alkaessa tosi tiukka, äärimmäisen vittuuntunut ja vihainen. Huonot kokemukset ja tietysti myös isot ongelmat ko. liikkeessä ovat aiheuttaneet ihan tiedostetustkin liikkeeseen ison peikon, ja siitäkin syystä homma kaatuu jo ennenkuin aloitammekaan. Tätä on syytä pohtia tarkemmin ja ajatella asiaa toiselta kantilta!

Lelupalkkausta en muuta namipalkkaan, se on selvä. Seuruussa olen tehnyt niin montaa eri versiota, on käytetty karskia otetta, on käytetty imutusta, on tehty sitä ja on tehty tätä. Anteeksi Tupla.. Joten, ehkä tämäkin on nyt otettava testiin ja seurattava vaikutusta. Kainalopalkka on edelleen mielestäni ollut avain yhden askeleen verran parempaan seuruuseen, mutta se ei todellakaan ole poistanut kaikkia ongelmia. Kaiken kaikkiaan jonkin aikaa nyt yritän tietoisesti poistaa Tuplalta ainakin sitä turhaa painetta ja stressiä seuruuseen ja yritän itse käyttäytyä rennommin ja positiivisemmin tässäKIN liikkeessä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tää vois olla mun kirjoittama...mä tarvitsin asian tajuamiseen Elinan sanomisen:-)

t.Tarja

Hiippari kirjoitti...

Jaahas ja voi itku. Ainoat kerrat, kun me ollaan saatu seuraamisesta erinomainen tai erittäin hyvä, on olleet ne, kun olen ollut todella kiukkuinen ja päättäväinen. Aina, kun olen rento ja hyväntuulinen, arvosana on puutteellinen tai tyydyttävä...Mutta antoi taas ajateltavaa ja hienoa, jos sopiva tyyli löytyy!