SM HOPEAA 2015!!

Jos blogin nimi on Tupla treenaa - ei tämä kirjoitustahti ihan aktiiviselta vaikuta. No, te tiedätte.

Sen sijaan vuoden takaisesta kirjoituksesta tulee lähes toisinto nyt :-). Nimittäin se taisi olla toukokuun loppua, kun Tupla lähti toistamiseen Elinan luokse sm-kisareissulle. Ehtivät siinä riittävän ajan taas hieroa sotasuunnitelmia kohti Vantaata. Ja eiköhän siinä muutama eri treenikertakin tullut tehtyä!

Voi veljet, mua jännitti kisaviikonloppu - en tajua. Paljon enemmän kuin itse kisaaminen!! Lauantaina sain seurata Tuplan tottista HannaTn selostuksen kautta ja itseasiassa sunnuntaina sitten videolta katsoin suorituksen läpi. Oli se hieno! Kyllä tottakai voi tehdä aina nopeammin sitä ja tätä, mutta ei se hitaalta näyttänyt missään kohden ;-). Sivulle siirtymiset ja liikkeestä istuminen jäivät itselleni mieleen sellaisina, että noi olisi voinut olla nopeampia. Ja tietty se, että kosketti hypyssä esteeseen molempiiin suuntiin. Ja kyllä varmasti se seuraaminen voisi olla väljempää, mutta ei tuo nyt erityisen estävältä missään kohden minun silmiini näyttänyt?? Jotenkin se rauha ja kuitenkin sellainen tasaisuus oli hienoa katsottavaa - itse kun on Tuplan kokenut välillä toisenlaisenakin tottissuorittajana. Hienoa työtä on Elina tehnyt! Oli miten oli, pisteet tuomarikaksikolta Kansikas ja Santikko 89p.

Tottiksen jälkeen ero kärkeen taisi olla sen seitsemän ja puoli pistettä. Ja kärjessä tietysti paljon huippuja koiria, joten vaikka kuinka sen tiedostaa, että maastossa mestaruudet ratkotaan, silti itselleni pieni pettymys pisteisiin jäi tunteisiin mukaan. Mutta se pyyhkiytyi pois, kun kuulin että Elina oli täysin tyytyväinen koiran suoritukseen - se tuntui tärkeältä!!

Sunnuntaina jännitykseni vain kasvoi. Odotin tietysti kovasti tuloksia, mieli teki häiritä Elinaa, mutta tajusin ja yritin painottaa itselleni, että HE ovat kisaamassa ja tärkeintä on heidän tehdä asiat juuri kuten kisatilanne vaatii. Kyllä minä sitten kärvistelen tuloksia odotellessa! Ja kärvistelin kyllä :-D - olin jo varma, että ovat eksyneet johonkin ja vaikka mitä. No - lopulta se hetki koitti KAIKKI kepit ja KAIKKI esineet. Ja vissiin vielä suht kivasti. No, se aika kivasti oli tulkintana vähän laimea, nimittäin 200 pistettä!! Täh - TÄYDET sm-kisoista maastosta! Ihan mieletöntä, sairaan siistiä!!! Ja muilta kuulimme, että tuomari Kansikas oli sanonut janan olleen täydellinen. Ja tuomari Santikko sanoi esineruudun olleen hieno. Voi Tupla ja ELina minkä teitte!! Vielä tuossa kohden itse en tajunnut, että mitaliltahan tämä haisee, mutta kyllähän siinä apujoukot ympärillä sen varsin nopeasti kertoi :-). Ihan mahtavaa - oli se väri sitten mikä tahansa! Meidän pisteet, kun julkaistiin, kultaa ei missään vaiheessa enää odotettu, koska Hanna ja Kit olivat puoli pistettä edellä, mutta sitten näyttikin varsin selkeältä, että vain Merkka ja Katri voi ohittaa! Niin siinä sitten kävi, että Tupla tällä kertaa saavutti hopeaa. Ja lähtee NOMmeihin Merkan ja Kitin kanssa. AIKA kova tiimi on muuten kasassa!

Olen niiin onnellinen! Siitä, että Tupla sai kisata (jännevamma talvella ja muutenkin vähän epävarma tilanne, että mitenkä nyt sm-kisojen kanssa menee) neljännen kerran sm-kisoissa, siitä että Elina ja Tupla suorituivat upeasti ja silminnähden nauttivat yhdessä tekemisestä, siitä että vielä kaupan päälle saavuttivat hopeaa..

Ja mikä päivä Tending-koirille kaiken kaikkiaan, jäljen kolmoisvoiton lisäksi Ässä ja Nina ek-kultaa ja Kaarina ja Hiski haun kultaa. Ainiin, joukkuemestaruuskin Tupla&Merkka&Hiski. On siinä taas vihamiehillämme ihmettelemistä...(ja niitäkin muuten piisaa - vaikkapa ihan julkisesti ja julkisella paikalla ja vielä tuomarinlappu rinnassa - harrastuksemme etuko??!!)

Kuten jo aiemmin facebookissakin kirjoitin, tätä osaan arvostaa. Toistamiseen mitalilla ei ole ihan onnenkantamoinen, sen eteen on tehty hirveä määrä työtä ja onnistumiset on pienestä kiinni, koska tämä maa on täynnä superhienoja jälkikoiria. Mutta Tupla on yksi niistä!! Toistan itseäni: kiitos Elina!

 
 Kuva Riitta Jantunen - Korri

SM kisat, neljäs sija!

Niin se kolme kuukautta kului .. Toukokuussa Tupla meni Elinan luokse ja nyt sm-kisat on takana ja Tupla takaisin kotona! SM-kisat menivät kyllä tosi hyvin, vaikka tietysti hampaan koloon tuollainen SM4-sijoitus saakin jättää jotakin ajatuksia ;-).

Perjantain harjoituksissa Tupla oli temppuillut a-esteen kanssa ja aiheuttanut hieman jännitystä tämän tiimoilta.. Lauantaina tottis kuudennessa parissa, keskellä kenttää ja paikalla olo ekana. Olin kyllä itse jo sieluni silmin nähnyt, että Tampereen sm-kisan toisinto tulee ihan juuri esiin... Mutta mitä vielä, minä kauheassa paniikissa puhelinyhteydessä Hannan kanssa ja Hanna selostaa tottista kaikessa rauhassa ja mikä ihmeellisintä minulle, kertoen koko ajan koiran olevan erittäin rauhallinen ja keskittynyt!!  Itse asiassa näin sitten sunnuntaina tottisvideon ja VAU!! Se oli, pienistä virheistä huolimatta, tosi hieno kokonaisuus ja 92 pistettä tiukassa sm-arvostelussa tuntui kyllä videonkin jälkeen ihan todella hyvältä! Elina oli saanut Tuplan sairaan hyvin hallintaan, silti hukkaamatta koiran iloa ja tekemisen voimaa. Se oli hieno - vaaleanpunaisin lasein katsottuna tottakai :-).

Sunnuntaina sitten maastoon numerolla kuusi. Voi että oli kauheaa odottaa tuloksia... Ajelin aamusta kisakeskukseen ja matkalla sitten kuulin, että yksi välikeppi jäi ja takajälki, 144 pistettä. Plääh. Sellaista jälki nyt vain on.. Myöhemmin sitten esineruudussa oli kaksi ekaa esinettä noussut tosi hyvin ja nopeasti, kunnes sitten kävi tosi paska juttu, keppi tökkäsi Tuplaa nieluun :-(. Elina joutui tekemään ratkaisun siinä hetkessä ja toimi juuri kuten piti, lopetti suorituksen siihen, koska verta tuli nielusta eikä tietenkään sellaista koiraa ruutuun laiteta. Pikku pikku säikähdyksestä (lue: paniikki omistajalla) selvittiin ja kisakeskuksessa vielä saatiin eläinlääkäriltäkin kommetti, ettei nielu näyttänyt enää siinä kohden pahalta. Nyt pari päivää jälkeenkin päin tilanne on ihan rauhallinen tämän osalta.

No, sitten kaiken kaikkiaan vielä päivän mittaan kävi selville, että Tupla sai 21 pistettä esineruudusta ja sillä lopulta irtosi niinkin kova sijoitus kuin neljäs sija! Mitaliin jäi kyllä reilusti, eli siihen olisikin jo vaadittu se puuttuva keppi. Mutta neljäs sija oli kyllä ihan hieno juttu. Ja joukkueelle (T-Team) pronssia kovassa kisassa.

Mikä hienointa, viime vuoden pikku tottiskatastrofin jälkeen nyt tuntui aivan huipulta, että koira pysyi noin hienosti kasassa vaikeassa tottiskarsinnassa ja että suoritus oli kokonaisuudessaan hieno. Paremmalla onnella se olisi tuonut mitalinkin, mutta näitähän voi jokainen jossitella loputtomiin.

Tuplaa oli ikävä, ja ihanaa että se on kotona. Samalla on vähän haikea olo mm. siitä, että Tupla juoksee metsässä riehakkaana ympyrää - pysähtyy odottamaan "hei missä ne kaikki kaverit on"... Nyt ei ole juoksukavereita sillä tavalla kuin oli Elinan luona.

Onnea kaikille sm-mitalisteille - erityisesti tietysti Jäljen Mestari Merkalle ja Katrille sekä pronssimitalisti Huiskulle ja Hannalle!! NOM:issa sitten sama meininki jatkukoon :-). SM-kisoista ainakin minulle, sivusta seuraajalle, jäi sellainen mielikuva, että oikeat asiat ratkaisivat mitalit! Tottikset tuleekin olla sm-kisamaisesti arvosteltuja ja maastot haastavia - hienoa!

Kiitos Elina! Tätä nyt on jo moneen kertaan todettu, mutta sanon nyt vieläkin - sä olet niin taitava! Ja ehkä ihan hyvä, että emme pystyneet Tuplan ajatuksia sunnuntaina lukea - niin haikeasti se katseli sinun suuntaasi ja samalla heilutti häntäänsä minulle :-). Siitä voimme olla varmoja, että koirallekin tämä oli hienon hieno projekti! Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, siitä voin vain vannoa, että ensi vuonnakin Tupla nähdään pk sm-kisoissa taistelemassa mitaleista muiden joukossa!

Kesän terveisiä

Onpa ollut outo kesä - ei treenin treeniä. En ole saanut itseäni edes mihinkään kisoihin katsomoon. Outoa. Ja oikeastaan äärimmäisen tervetullutta, kaikesta huolimatta. Tuplaa on paikoitellen raastava ikävä, mutta edelleenkin tietoisuus siitä, että Tuplalla on elämä tällä hetkellä kovin mallillaan - treeniä ja paljon kavereita - helpottaa ikävän tunnetta kummasti. Treenejä onkin käsittääkseni ollut ihan hyvä määrä, en kovin tarkkaan niiden sujumisista tiedä, mutta eiköhän ne sitten tositoimissa muutaman viikon päästä nähdä :-). Ainakin sm-kisojen osallistujalistalta Elina ja Tupla löytyvät. Tosi jännää!! Olisin tietysti toivonut heille alkupään starttipaikkaa, mutta aina ei voi voittaa, niinpä pari menee tottistelemaan oliko se nyt viidennessä vai kuudennessä parissa. Eli aika loppupäässä, jos koiria kaikkinensa on 32 ilmoittautunut ja kahdella kentällä arvostellaan tottikset.

Viski on selkeästikin kaivannut Tuplaa. Se on välillä ihan orpo rehveli.. Nyt jo selkeästi tasaantunut, mutta varsinkin ihan alkuviikot se oli hyvin ihmeissään. Eihän Viskikään ole oikeastaan koskaan elänyt meillä ainoana koirana, aina ollut joku seurana.

Lomalla olen ollut viikon. Ei olla tehty oikeastaan mitään, paitsi kevyesti pihahommia ja terassin tekoa sun muuta puuhaa. Enpä tajunnutkaan kuinka paljon loman tarpeessa sitä loppuviimein olikin. No, nyt sitten lomaillaan koko rahan edestä :-).

treeniä

Tupla on treenannut viime aikoina paljon! On päässyt jäljelle, esineisiin ja tottikseen - ihan unelmaa :). Ainoastaan mä en ole päässyt.. Tupla lähti tosiaan korkean paikan leirille Lahden suuntaan Elinalle. Se oli hyvä ratkaisu nykytilanteeni huomioiden. Ovat nyt pari viikkoa tutustuneet toisiinsa ja tunnustelleet olisiko heistä pk-sm:n. Aika näyttää, toivon kovasti, että yhteinen hyvä sävel löytyy!

ikävä iskee aina välillä, mutta itse päätöksen tein ja olen siihen sitoutunut. Pääasia, että Tuplalla on hyvät oltavat ja pääsee treenaan! Pidetään peukkuja siis :).

jälki

siskon metsikössä kilometri, viisi keppiä eikä janaa. Terävät suoritti tosi hyvin! Pajukko risukko oli selkeästi epämiellyttävää (niin oli), mutta läpi mentiin. Samoin kuusihakkuuaukea. Tää oli erinomainen suoritus!

Risukko

Jälki järjettömässä risukossa, jälkeä tehdessäkin kulku oli hankalaa, mutta koiran kanssa mentäessä lähes mahdotonta. Ei enää tuonne.. Jana oikealle, pari terävää kulmaa, 450 metriä, kolme keppiä. Pätkä peltoaukeaakin. Nyt sinällään Tuplan suoritus oli aivan mainio, janalla edelleen pohti suuntaa, mutta valitsi oikein. Niin, janalla heti lähdössä jouduin korjaamaan, kun lähti taas oikasemaan tosi rajusti - noita ei parane antaa tehdä..

Jälki

Jana pienessä ryteikössä, oikealle. Matkaa 1,2 km, eka keppi heti janan jälkeen 30 metriä, toinen 550 metriä ja viimeinen sitten luonnollisestikin lopussa :-). Kaksi tuntia vanheni, maasto hakkuualuetta, sammallikkoa, nousua ja peuran jälkiä. Janalla arpoi minkä suunnan valitsisi, se vasuri veti kovasti, mutta kääntyi kuin kääntyikin oikealle. Eka keppi hyvin. Vähän ennen toista keppiä oli terävä kulma hankalahkossa paikassa, luontaista olisi ollut jatkaa suoraan EIKÄ kääntyä terävän kulman myötä ylös risukko rinteeseen. Ja niin Tupla missasi kulman :-(((. Jatkoi aika pitkäänkin suoraan ennenkuin alkoi säätämään ja etsimään jälkeä uudelleen. Todella pitkään tosiaan ajoi yli. Löysi aikansa pyörittyään takaisin jäljelle, mutta tohon jäi keppi. Joutui siis taivaltamaan yli kilsan matkan ennen loppu keppiä. Hyvin näki, että matka oli koirallekin pitkä, se tarkasteli useaan kertaan maaston kohtia keppiä etsien. Lopun hakkuuaukealla nenä oli aivan liian ylhäällä, olisi kyllä helposti keppi jäänyt, jos siinä olisi sellainen ollut. VIimeisen kulmankin kanssa (jalkakäytävän vierellä) ärsyttävästi vähän sähläsi ja sääti, mutta löysi sitten oiekan suunnan ja melko nopeasti sen jälkeen viimeisen kepin.
Ihan hyvä jälki, vaikkei mikään supersuoritus koiralta!

Pellolla

Muutama satku jälkeä, terävä kulma ja yksi keppi. Koirat juoksivat jäljen päällä frisbeen kera.. Tupla nosti jäljen ok ja kepin, mutta omat harhat oli niiin vaikeat. Epämukavuusalueelle siis -- seuraava metsäjälki tehdään niin, että Viski on mukana tallaamassa.

Toppavaatteissa jälkimetsässä

Melkein voisi luulla, että olen aloittelija.. TÄnään nimittäin metsäjälkikorkkaus TOPPAvaatteissa. Hallelujaa. No, se siitä. Mutta ihanaa oli, kerrassaan upeaa terapiaa. Jälki oli  vaikea - tai kuvittelin niin. Ei janaa, lähtö suoraan tien reunasta kohti lenkkimaastojamme. Matkalle mahtui upea nousujohteinen hakkuuaukea, sileää sammalikkometsää, heinikkoista peltoa, kivikkoa. Kuusi keppiä ja matkaa reilu kilometri. Kepit oli pieniä, mutta helpotin niitä lääppimällä alustan. Lopputulemana kaikki kepit ja kaksi oikein onnellista osallistujaa!!

PK-SM 2014 on siis tavoite, se kirkastui tänään :-). Jälkitouhuissa pitää saada paljon haasteita - erityisesti ihmisharhat!!! Se on se meidän heikkous (tuli nähtyä siellä Tanskanmaalla). Lisäksi toivoisin tarkkuutta lisää. Janatyöskentelyä voi paljon parantaa. Tottiksen puolella onkin sitten se viretilan hallinta - katsotaan... Esineruudusta ei osaa vielä sanoa mitään.

Pennut syntyivät

Lumi pyöräytti viikolla kaksi söpöä tyttöpentua maailmaan, pentublogiin tästä.
Aika näyttää onko isä Tupla vai Tex. En oikein osaa itse laittaa veikkausta kumpaankaan suuntaan, koska todellakin tilanne taitaa olla aika fifty-sixty :-). DNA-testit näyttävät aikanaan kummalle herralle elatusmaksut vierähtävät, vai miten se nyt menikään. Pääasia, että pennut ja äiti voivat hyvin - isästä viis :-).

Vuoden 2014 ensimmäinen jälki

Vuosi 2013 on nyt takana. Harrastuspuolella vuosi oli varsin mollivoittoinen, oikeastaan kaikki meni jossain määrin pieleen tai ainakin epäonnistui. Se vuosi on nyt syytä pyyhkiä taka-alalle ja suunnata katseet uuteen vuoteen. En edelleenkään tiedä mitä se tuo harrastusrintamalla tullessaan, mutta aika näyttää.

Tänään joka tapauksessa ensimmäinen jälki :-). Pellolla. Paljon teräviä vasempaan ja matkaa 450m, kaksi keppiä. Ei varsinaisesti janaa. Tupla oli tänään terävien kanssa tarkempi, kepit nousi myös. Ajan nyt pellolla meille kovin lyhyellä (ehkä n 3-4 metriä) liinalla, katsotaan miten se vaikuttaa. Peltojäljestämiseksi Tuplan työskentelyä ei tokikaan voi kutsua, mutta mukava tarkkuus ja intensiivisyys tänään joka tapauksessa oli mukana.

jälki ja toinenkin

Kolme kuukautta on sujunut mukisematta ilman treenejä. Vieläkin itseäni ihmetyttää, ettei ole edes suurta treenikaipuuta.. en tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa, mutta ehkä se vuelä selviää.

Tässä uuden kotimme tympörillä on paljon peltoa. Pitäisi vielä intoutua kysymään lupaa niihin. No, pari peltoa on ollut kesannolla, niillä liikkumisessa keskellä talvea ei liene harmia kellekkään. Kaksi peltojälkeä on niihin nyt tehty, terkisi Tuplalle jatkossakin hyvää. Olen ottanut vähän lyhemmän otteen liinasta ja pikkuisen yrityän vaatia kulmiin tarkkuutta lisää, en tiedä onnistunko. Hankaluuksia näkyy erityisesti vasempaan tehdyissä terävissä, niissä ajaa helposti yli ja hakee jälkeä ensin oikealta. Kepeistäkin suhautti sujuvasti yli... Peuran jäljet ja sonnat ei haittaa, eikä vanhemmat harhat.

Esineitäkin tehtiin, meni pikkaisen kaahauksen ja kohelluksen puolelle..

Tokoteltu ei juuri olla. Jotain höntsyjä pihassa.. Tänään jo kaivoin tunnarit (osasi) esiin ja myls 2kgn noutoa harjoiteltiin.

Pallo vei voiton :-o

Tumppu tapasi Lumin parina päivänä, kovasti oli yritelmää varsinkin ekana päivänä ja oikeaan osoitteeseenkin osui (ja välillä Tumppu vetäisi omille etutassuilleen :-D), mutta kiinni asti pariskunta ei kertaakaan jäänyt. Seuraavanakin päivänä astuttiin ja tunaroitiin, oikeaankin osui, mutta kiinni ei jäämistä. Tällöin myös Tuplalta alkoi selkeästi kiinnostus neitiin loppua, tarjosi mulle vain sivulle tuloa ja haki lopulta pallon, jonka kanssa pelehtiminen oli paljon kivempaa kuin juoksuisen nartun kanssa :-D. No, mua asia kyllä hymyilytti, mutta luulen että jotkut muut olivat toista mieltä ;-). En usko, että astutus tuotti tulosta, mutta sen näkee aikanaan. Onneksi neitokainen löysi sitten pika pikaa vielä uuden erivärisen sulhon, täytyy sitten mahdolliset musta-valkoiset ja trikit testata varuiksi.

Ei ole kyllä mun hommaa toi juttu..

Ollaan me hengissä!!

Voi, kylläpä on syksy mennyt hurjaa kyytiä. Pimeyttä ja kuraa. Muutto Tottijärvelle on onnistunut hyvin ja täällä peurapeltojen keskellä elellään. Mukava paikka ja tykkään kovasti, vielä kun saisimme Kenttäkadun vanhan kodin myytyä, niin arki alkaisi ehkä leppoisammin sujumaan ja kotiutuminenkin lopullisesti onnistua.

Koirien kanssa en ole tehny "mitään". En yhtään mitään treeniin viittaavaakaan. Ihmeen hyvin Tuplakin on taas tätä hiljaiseloa sietänyt, toki lenkkeilty on. Hyvin on poikien korvien väli kunnossa :-). Ainiin, Viskikin ehti tässä välissä täyttää ... hmm... KYMMENEN vuotta! No jösses. Mihin tää aika todella menee.

Seuraava koiramainen etappi onkin sitten uusi ja ihmeellinen, kun Tuplan seuralainen Lumi on aloittanut juoksut ja astutus on ihan lähiaikoina. Sehän se jännittävää.

Talven treenisuunnitelmat ovat aivan auki. Karsinnat ei nyt tosiaankaan houkuttele yhtään. Mutta ehkä tässä jollain tasolla treenit alkaisivat kohta maistua. Itseasiassa ihan parina viime päivänä on jopa käynyt mielessä, että miltähän se treenaaminen tuntuisi... Jälkipeltoakin olisi ympärillä vaikka kuinka, mutten ole kyllä senkään asian eteen mitään tehnyt :-).

No, talvi tulee... ja vajaa kaksi kuukautta ja kauan odotettu Aasian matka odottaa!! Tällä kertaa menemmekin Thaimaan puolelle, ihan ekaa kertaa. Ja Veikka-poika lähtee mukaan. Niin..toinen koirista (ei vielä tiedä kumpi :-P) etsii vielä hoitopaikkaa kahdeksi viikoksi...

Mutta siis summa summarum, hengissä kyllä ollaan aivan tukevasti! Ja vielä täältä EHKÄ treenikentillekin marssitaan..

Ai, vielä lopuksi. Voi miten hienoa - Tuplan sisko Zip voitti tokon PM-kisoissa hopeaa! Niin hienoa! O-pennut ovat nyt jo nuoresta iästään huolimatta saavuttaneet aika määrän erilaisia arvokisamenestyksiä. Taitavia pikkuisia ja varmaan joku merkitys ohjaajillakin :-).

Hiljaiseloa - tavallaan

Koiramaailmassa vedetään nyt hetki happea - hiljaiseloa treeneistä. NOM-reissu oli tietty pettymys, mutta näillä mennään ja isompiakin takaiskuja elämässä voi tulla... Tanskassa meillä kävi todella paskaa tuuria, mutta ehkä paremmalla suorituksella oltaisiin myös päästy noista pahoista harhoista kätevämmin eteenpäin. Nyt ei onnistunyt se sinnepäinkään.

Takaisin kotiin ajellessa ja laivalla koiran kanssa kävellessä tajusin, että voi veljet mikä rikkaus on kuitenkin koira, joka on a)terve ja b)helppo reissukaveri. Kisa meni pieleen, mutta itse reissussa tuo kaveri oli mitä selväjärkisin ja helpoin. Niin laivalla kuin majapaikassakin tai kisapaikalla. Itsestään selvyys ehkä jollekin, mutta itseasiassa äärimmäisen tärkeä asia. Ja se, että koira on terve - voi treenata, voi kisata. Ja elää!

Nyt me muutetaan syys-lokakuu kaikessa "rauhassa" uuteen kotiimme Tottijärvelle. Ehkä lokakuun lopulla jo kaivan koiran treenikentälle ja mietin talven tokokiemuroita. Osallistunko karsintoihin vai en. En tiedä vielä.

Syksyn tullen Tupla päässee myös aikamiesten tositoimiin. Katsotaan, josko Tupla saisi Lumin tiineeksi. Pidetään peukkuja siihen projektiin!

Toinen kisapäivä

Aamu oli sateinen, kuten oikeastaan koko päivä. Lähdettiin seitsemän jälkeen esineisiin. Aika hieno ruutu, alaspäin menevä rinne sellaista sammalpohjaa. Kohtuu hyvin näki koiran. Tupla juoksi ekan minuutin sen näköisenä ettei tehnyt töitä, juoksi :-((. Sitten hoksasi mikä on homman nimi ja nosti ihan hyvin kolme esinettä. Rinteen etuesine jäi nostamatta. Sai kyllä hajun viimeisellä pistolla, mutta loppui aika kesken. Sinällään ihan ok, tuomaritkin tykkäsivät kun antoivat 7 ja 8. Ne on kuitenkin kolmella esineellä aika kovat pinnat.

Sitten jäljelle... huoh... Menee aika selittelyksi. Mutta sanotaanko, että parempi tuuri ja taito olisi voinut olla matkassa... Metsästäjät olivat autollaan meidän janan odotuspaikalla, jäljentekijä keskusteli heidän kanssaan ja metsästäjät lähtivät pois. Auton perässä oli peräkärryllinen tikkaita ja sellaisia hirvitorneja. No, meidän jana lähti hyvin, tarkisteli tosi hartaasti vasuriin, josta sanoin "tarkasti" ja sen jälkeen lähti oikeaan, tuomarit arvosteli muistaakseni 9 ja 9,5. Eka keppi hyvin, samoin eka kulma. Sitten ajettiin hirvitornille, josta ei päästy eteen eikä taakse... aina erilaisen ringin jälkeen tielle tai tornille. Voi vi***u. Että oli aika kypsää, aina uusi lenkki ja sama lopputulos. Reilu parikymmentä minuuttia siinä Tupla kyllä yritti, täydet kympit siitä. Lopulta otin liinan pois ja lähdettiin kävelemään kohti janaa, ajattelin, että eiköhän tää riitä.... Joo, hirvitornilla oli jo uudet portaat, niitä ei tarvinnut enää sinne laittaa... Jälki olisi jatkunut siitä tornin alta suoraan eteenpäin, mutta sitä Tupla ei edes tarjonnut :-(. Jäkiviisaana olisi pitänyt tajuta kokeilla koko tornin ympäriltä isoa ympyrää eikä vain vasen ja oikea sekä edestä, niinkuin Tupla teki.

Kyllähän tämä reissu meni ihan vituiksi. Kaikilta osin. Aika haastavaa nyt miettiä sitä, että mitäs treenaisi... Ylipäätään, koska sitä jaksaisi treenata... No, nyt muuttotouhut kuntoon ja sitten ehkä jotain muuta.

Nyt pitä ajomatka yötä vasten kotiin :-(. Mitalisadetta kyllä on tulossa Suomeen, värit kun vielä selviävät!

Eka kisapäivä

Tottikset aamutuimaan kasilta. Paikkamakuussa heti taas lähdössä nenä maahan, sen jälkeen rauhoittui. Seuruu tuntui huonolta pari ekaa pätkää, taas kauheaa yliyrittämistä ja tosi jännittynyttä. Sitten rauhoittui tekemään... Seisominen ja maahanmeno ihan ok. Noudossa tuli rumasti luovutukseen eikä irrottanut. Pisteitä 69,5 / 80. Sinällään ihan ok, mutta tulee kyllä vääjämättä mieleen, että miten saan ton mielentilan tuosta jännittyneisyydestä ja tuollaisesta enää koskaan pois.. Hanna ja Kit teki 76,x ja johti tottiksen jälkeen, meilläkin sinällään siis ihan hyvät asemat.

Jäljellä arvoin itselleni numeron 4, ryhmän viimeisen. Sitten tuli tieto että menen varajäljelle.. Odottelin parempaa lisäinfoa, lopulta joku tuli mut hakemaan jonnekin... Ja se jonnekin oli sellainen asfalttitien varsi, jossa meni ja tuli väkeä kuin pipoa... Siinä kohden lähinnä nauratti, että kiva... Vanhempi pariskunta käveli sienikoppansa kanssA tienreunassa metsän puolella ja tuumin, että no, ei se jälki tien reunassa kulje...

Jana oli siistillä alueella, Tupla lähti ja kääntyi ihmeellisesti ympäri sellaisen lenkin mun taakse ja kauheasti sieltä etsi jotain??! Uusintalähetyksellä teki sitten hyvän janan. Ajoi ihan hyvin jälkeä ja helvetti, sinne asfalttitien reunaan... Sitä reunaa sitten mentiin hetki ja mietin, että nyt ollaan sen pariskunnan jäljellä... Sitten löytyikin eka keppi, hyvä! Sen jälkeen jatkettiin jäljestystä ja löytyi se pariskunta ja piknik-pöytä alue.... Yritettiin siinä sitten säätää, että josko uudelleen päästäs jäljelle, tultiin aina takaisin tuolle pöydän läheisyyteen. Ja eikö sieltä metsästä tule seuraavaksi nelihenkinen lapsiperhe. No, edelleen käveltiin siellä metsässä, yritin Tuplaa saada hakemaan vähän eri vaihtoehtoja mistä jälki voisi löytyä uudelleen. Lopulta se vaan jyysti heinää ja hengaili muina miehinä :-((. Paska juttu.

Meidän ryhmästä kaikkiaan kolme sai nollat, ainoat nollat jälkikoirista :-(.

Huomiselle pitäisi vähän saada tsemppiä jostain. Ja toivoa, että Tupla saisi edes hieman onnistuneemman jäljen Tanskasta... ekalla päivällä sähkötälli, nyt tuollaiset harhat, mistä ei selviytynyt. Voin kertoa ettei ihan voittajafiilis.

Perjantaita tanskalaisittain

Perjantai on ollut tavallaan hengailupäivä, tavallaan jo kisapäivä. Aamusta tehtiin ilmottautumiset ja kaiken maailman tarkastukset, iltapäivällä viralliset tokotreenit (ihan ok!) ja illalla arvonnat gaalaillan yhteydessä.

Hulvattoman hauskaa on pidetty ja oikeasti kyllä naurettu ihan riittämiin. Peruukit, kynsilakat ja kasvovärit on ollut kovassa käytössä - sekös kilpailijoita ihmetyttää!!

FB.n NOM 2013 ryhmässä on jonkun verran kuvia päivän tapahtumista.

Niin, huomenna klo 8 alkaa suoritukset (siis paikallista aikaa) ja Suomen jälkikoirat numerolla 2, Tupla tottikseen heti aamulla ekassa ryhmässä ja jäljelle heti sen jälkeen niinikään ekassa ryhmässä.

Terkkuja Tanskasta

Täällä sitä ollaan, aivan älyttömän kauniissa Pohjois-Tanskassa. Talot ovat äärimmäisen söpöjä, maisema idyllisen maalaishenkinen ja tuo silmänkantamattomiin jatkuva merenranta hiekkadyyneineen. Vau!

Matka Turusta Tukholmaan alkoi Vikingin Grace-laivalla, joka oli "ihan ok". Käytiin illalla syömässä porukalla ja Junttojen kanssa eksyttiin yhdelle shampanja-baariin. Siinähän sitä laivailua tarpeeksi :-).

Matka Ruotsin läpi Göteboriin meni tosi kivuttomasti - kiitos Junttojen opastuksen ja koko jengin hulvaton radiopuhelin-show! Pelkäsin etukäteen etten jaksa letkassa ajamista, mutta tuo oli kyllä tosi leppoisa ja kiva ajomatka. Göteborista lauttamatka Tanskaankin meni melko nopsasti ja lautalta majapaikkaan olikin enää reilun puolen tunnin matka. Tiistai-iltana ysin aikaan oltiin perillä.

Majapaikka on tosi kiva ja siisti, isot huoneistot yksin käytettävissä! Ja tosiaan lenkkimaastoa riittää! No, tiistai-iltana oli vähän härpäkkää, kun tajuttiin ettei ole liinavaatteita - jälleen Team Juntto pelasti tilanteen :-D. Keskiviikkoaamunakin vähän säädettiin, kun tajuttiin, ettei ole aamupalaa. Siihein ei Juntotkaan pystyneet vaikuttamaan, joten paikallinen Spar-kauppa taisi tehdä ison tilin ;-).

Päästiin keskiviikkona tutustumaan metsään paikallisen kisajärjestäjän kuljettaessa meidät treenimaastoihin. Oli hyvä homma, vaikka tavallaan olisi voinut jättää tekemättä... No, esineruutu meni ihan ok, yhtä takakulman esinettä en saanut millään nostatettua, mutta muut neljä esinettä nosti tosi nopeaan ja reagoi kaukaa - ihan tosi hyvä treeni.

Jälki oli n.500 metriä ja mukava maastoa. Janalla porhalsi jäljen yli - jollain lailla oli esineruutumoodissa tai jotain, en jaksa tosta olla huolissani. Sitten vaan sattuu ja tapahtuu, Tupla ajautui sähköaitaan kesken jäljestyksen :-((. Sai aika tällin, jatkoi kyllä jäljestystä pikku shokkihuudon ja pompun jälkeen (ja onneksi löytyi keppikin melkein heti sen perään), joten mä yritän tässä nyt vahvistua siitä, että koira sen jo unohti, minulle se vaan jäi kaivelemaan... No, unohdan.

Treenien jälkeen Hermiön Outi rapsutteli majapaikalla Tuplaa ja huusi "hyi hemmetti, täällä on miljoona punkkia"... ja jep, niitä oli. Ja niitä oli. Ja oli. Ja oli. Nyt ei vissiin enää ole. Meinasi kyllä iskeä paniikki.

Illalla vielä vähän tottisteltiin hotlan nurtsilla. Tuplan seuruu kyllä taas kasteli housut molempien reisien ympäriltä ihan huolella.... kuolaa lensi, ei siis todellakaan ihannetilassa. Lisäksi noudossa jouduin muistuttamaan, että a)et pureskele b) irrotat. Huomenna tottistellaan vähän lisää.. Maastoihin ei mennä.

Iltaa vietettiin peruukkiaskarteluissa (katselin sujuvasti vierestä) ja ravintolassa pikku illallisella. Nyt nukkuun - huomenna alkaa virallinen ohjelma!

Maastoja

Tänään piipahdettiin viimeisissä maastotreeneissä ennen Tanskaa. Jiihaa! Nyt tuntuu tosi mukavalta lähteä - vihdoinkin ;-).

Jälki kilsan mittainen, jana syvä ja vasuriin, keppejä 5. Tupla oli hel-ve-tin hyvä. Ihan eri pätevä. Hienoa!

Esineruutu helppo, takana paljon esineitä ja edessä + keskellä "tärpit". Intoa, vauhtia ja nenääkin piisasi. Hyvä.

Kiitos neidot treeneistä, hyvän mielen sellaisista :-). Niitä tarvittiin!

Nyt sitten tiistai-iltanan reissuun. Torstaina vielä Tanskassa pieni jälki ja varmaan vähän tottisteluja ja metsässä liikkumista. Toivotaan, että joukkue pysyy terveenä ja mitalisadetta saadaan Suomeen!

Saa pitää peukkuja - mutta ei ole pakko !