Ja tänään aamusta taaaaas Punkalaitumelle. On tullut Nokia - Punkalaidun ralliraitti tutuksi. Onneksi se on nyt ohi... Varsinkin tänään oli aika raskas päivä, kun takana oli todella huonosti nukuttu tai hyvin valvottu yö. Lisäksi Veikka jatkoi kiukkuista päiväänsä leirillä puoleen päivään asti..
Tuplalla vuorossa Satun koulutus. Otin liikkeestä seisomisen ja tunnarin. Tunnarissa sinällään ei mitään ihmeitä, teki ihan hyvän tunnarin. Keskusteltiin paluu vauhdista. Satu huomautti, että tuijotan koiraa tosi rajusti paluussa, oikein kyttään, että "tuletko hyvin vai huonosti". Se pitää nyt lopettaa ehdottomasti. Katselen vaikka taivaan lintuja enkä ahdistele koiraani :-D.
Liikkeestä seisominenhan Tuplalla on mennyt huonoksi, tekee löysästi. Satu antoi vinkiksi tehdä kuurina oikein rajua vartaloapua (käännyn aivan koiraa kohden) ja palkita pallolla, kun on voimakkaasti reagoinut seiso-käskyyn + apuun/pakotteeseen. Testattiin ja tuntui kyllä ihan hyvältä. Sitten siinä seisomassa pysymiseen tuli myös hyvä vinkki, nyt yritän härnätä ihan oikeasti Tuplan liikauttamaan jalkaansa hetsaamalla leluilla jne.jne. ja jos menee halpaan, sille heti kerrotaan tietty, että noin EI tehdä. Näin saadaan koira enemmän tekemään töitä. Tähän asti olen ollut liian kiltti noiden häiriöiden suhteen ja / tai auttanut koiraa pysymään paikoillaan asettamalla pallon sen eteen kiinnekohdaksi. Tuplahan on tossa seisomisessa vähän kuten paikalla olossa, eli sellainen taivaanrannan maalari, tekee kyllä, mutta diipadaapaillen. Laitetaan se siis enemmän töihin!
Otettiin myös paikalla olot. Istuminen ihan ok. Makuussa oli taas katsellut taivaan lintuja, kääntynyt kerran lonkalleen, mutta aivan levollisena se siellä makoilee, mutta se on kyllä kaikkea muutakuin töissä tuossa liikkeessä...
Otin myös kaukoja ihan läheltä vielä loppuun. Hei - vaihdot menivät todella hyvin, peruuta myös! Mähän olen nyt tehnyt pelkkää peruuta -juttua ikäänkuin tarjoamalla, mutta sillä erolla, että väärästä olen kuitannut, että toi ei käy. Ja sitten kun oikeaa on tullut niin palkinnut. Nyt painopiste taas vaihteeksi menee siis oikein peruuta-käskyssä.
Veli-Ässä (huomatkaa, meidän veli :-D) vakuutti kyllä taidoillaan. Nina teki mitä ihmeellisempiä seuraamisia ja Ässä seurasi kuin tatti! Menivät mm. niin, että Nina käveli polvillaan, hyppi tasajalkaa, linkutti koiran puoleista jalkaa ja vaikka mitä. Tosi hienosti Ässä seurasi aina vain. Lisäksi Nina teki kaukoja maaten koiran edessä katse ylös taivaaseen päin, ja Ässä teki kaukot juuri kuten opetettu. Kuulostaa helpolta, mutta ainakaan mun koirani ei osaa noita "temppuja". Ehkä voisi vaikka joskus vähän treenailla - vaihtelua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti