Olipa hienoa olla neljä tuntia jälkireissulla, kuumassa metsässä ja varoa ettei lapsia söisi paarmat, ampiaiset, hyttyset sun muutkaan elukat. Ja sitten, kun pääset jäljelle, koira säätää ja säätää eikä hommasta tule oikein yhtään mitään. Todella hienoa ja hermoja lepuuttaavaa. Lopulta jäljestys keskytyi, kun mun hermot ei enää oikein kestänyt sellaista helvetin vaikeata jäljestämistä ja pyörimistä. Tultiin sitten suon poikki takaisin autoille. Oikein nautinnollista.
Tästä opittiin tietty paljonkin... Mutta no, kaksi asiaa nyt oikeasti;
- ei palloja Tuplan jäljelle
- treenaa edelleen entistä enemmän kulmia (kai me nyt sitten treenataan kuitenkin...)
4 kommenttia:
No tietty reenaatte :)
I feel you! Ihan kuule just samat fiilikset paarmanpuremineen kaikkineen, juuri itsekin jäljeltä kotiutuneena :)
Tsemppiä!
On kiva että on kohtalotoveri, mutta ei kenelläkään toivo tätä samaa, niih ja nyyh. Ei auta kun suunnitella vaan uutta treeniä. terkuin samoissa fiiliksissä Heidi
Jaahas, tämän luettuani meidän tän päivän jälkitreenit taitaakin vaihtua uimiseksi:-)
t.Tarja
Lähetä kommentti