Tarkemmin leirin treeneistä

Jontten koulutuksessa me aloitettiin seuraamisella. Painamiseen vain tätä "tamppaamista", jotta koiralla olisi aina minuun koskiessaan mahdollisimman epämukava olo :-(. Jontte sanoi, että Tuplan mielestä seuraaminen on todella hieno liike, siinä saa pikkuisen matsata minun kanssani, että kumpi painaa enemmän. Ja yleensä Tupla on voittanut... Nyt sen pitää kunnioittaa minua ja pikkuisen muuttua "matsausmielialasta" varovaisempaan suuntaan. Sillä kuulema on siihen varaa ja vahvana koirana tulee sen kestämään. Tamppausta testattiin ja voi rehveliä, aika pitkään tamppasin ennenkuin se ymmärsi edes vähän väistää, silloin heti tamppaus loppuu ja normaalia liikkumista. Ja palkka. Palkkaukseen sinällään ei tullut mitään erityistä ohjetta. Paikkaa voi sitten myöhemmin yrittää siirtää taaemmaksi, se ei ole kuulema paha (ja Tupla niin iso koira, että pieni edistäminen ei näytä pahalta, kun koiralla on pitkä runko), mutta sitä kannaattaa sitten painamisongelman jälkeen siirtää taaemmaksi.Testasin tätä tamppausta pariin kertaan leirillä, hmm... vähän vaihtelevin tuloksin.

Toisena liikkeenä luoksetulon stoppi, joka on ihan "ok", mutta haluaisin sen tekevän pysähdyksen raivokkaammin ja energisemmin. Näin asia kuulema olikin, kun näytettiin kierrosta stoppi. Ensinnäkin, Jontte ehdotti että kisakäskyksi suullinen, mulla on nyt ollut käsimerkki. Treenatessa molemmat + vartalon voimakas apu. Läheltä, jotta oppii oikean tekniikan siihen pysähdykseen. Palloa ei heitetä heti lennosta, pysähdyksestä palkataan vaikka sosiaalisesti ensin ja sitten voi antaa pallon (kun meillä suomalaisilla on pallo kasvanut käteen kiinni). Lisäksi voisi tehdä itse peruuttamalla pysähdyksiä "leikkinä", että vain vahvistuu se stopin tekniikka. Tässä osiossa Jontte sanoi, että älä pilaa hyvää koiraa jatkuvalla lelun heittämisellä. Kuulema koirani nauttii työnteosta ja on koko ajan hyvin kuulolla sekä haluaa tehdä minulle, mutta mä viskelen sille koko ajan lelua (joka myös TUplan mielestä on kivaa) ja kohta sillä pyörii vain lelun kuva silmissä, kun mä ajan sitä pikku hiljaa siihen moodiin. No, tätä on taidettu sanoa aika monelle muullekin...

Seuraavan päivän setissä oli ruutu. Ensin näytin meidän ruudun. Meni kaksi kertaa hienosti juuri oikealle paikalle. Jontte sanoi ekan kerran jälkeen, että näytä uudelleen, oli vahinko. No, toisen kerran jälkeen, että ok, osaa paikan (no, eihän se ihan aina osaa) ja on hyvä motivaatio. Sen jälkeen kysyi, haluanko kokeilla sekoittaa sen? No, minä halusin.. Eli nyt oli sitten aika testata kuunteleeko Tupla ruutu -käskyn jälkeen mitään, ja tarkoituksena stopata se ENNEN ruutua käskyllä. Ja Tupla stoppasi, upeasti juuri ennen ruutua käskystäni. Hyvä, oli kuulolla, tottelee! Jontte sanoi, että asenne oli juuri oikea "no, mikä nyt, kun pysäytit minut tähän". Sen jälkeen normi uusi ruutuun käsky ja ilman mitään stoppeja, jolloin koiran tulee tietty hakeutua opitulle paikalle. No, Tupla hakeutui siihen edellisen kohdan stoppiin, josta tuli palkka, kuten oli oletuksenakin. Sitten sen vain piti ymmärtää itse korjata tilanne ja hakeutua ruutuun vanhaan tuttuun paikkaan. Ja näin alkoi Tupla hämmentyä, ensin tarjosi sitä ja tätä, merkkejä ja ruudun vääriä kohtia (vaikka oli ruudussa, EI saanut palkata, koska ei ollut SE kohta minkä haluan olevan - MUISTA palkata VAIN oikeasta kohdasta, ei mitä sattuu...mrrr....). Monta kertaa Tupla laitettiin uudelleen ruutuun eikä meinannut millään osata sitä oikeaa paikkaa ja lopetti tarjoamisen ja alkoi tulla luokseni (mitä tekee kyllä silloin tällöin). Tämä oli ehdoton EI EI EI ja koira ajettiin takaisin ruutuun. Mun piti käydä koira viemässä (nyt ei tehty rumaa vientiä) ruutuun oikeaan paikkaan ja kehua, mutta ei "palkata". Sitten uusi lähetys vaikkapa merkin kautta (ei siis normi merkkiä) kierrättämällä. Ja sitten vihdoin Tupla oivalsi, että aiiiiii tuohon ruudun keskellekkö sitä nyt haluttiinkin. Hyvä treeni, vaikken aiokkaan uudelleen sitä pysäyttää matkalle, mutta tuohon aktiiviseen ruudun tarjoamiseen "sekoittamisen" jälkeenkin täytyisi kyllä panostaa. Ei saa luovuttaa.

Viimeiseksi otettiin noutoa. Kuulema hyvä vauhti, siisti nosto, pitää hyvin kapulaa ja törmää.. Eli törmäys pois niin on kuulema hyvin homma hanskassa. Törmäykseen "perinteinen" AIJAIOIOIOIAIJAI -draamanäytelmä. Luulen, että tuon saan Tuplalta hyvin pois, sainhan se luoksetulossakin. Tässä osioissa sain muistutuksen, että minun tulee olla aidosti tyytyävinen koiraani, sen tekemiseen. Ei vain näytellä, että ok, se oli hyvä. Jos tuntuu että jokin asia ei ollut oikeasti hyvä, niin anna sille uusi mahdollisuus eikä saa teeskennellä olevansa tyytyväinen.

Lisään myöhemmin tekstiä muiden koirien treeneistä, joista poimin muutamia juttuja. Tuplan kanssa oli hieno treenata (yllättävää) ja tietysti positiiviset sanat Tuplasta sai lisäenergiaa treenaamiseen. Onhan se kiva kuulla, että joku muukin tykkää :-)