Illalla piipahdin Eteläpuistoon katsomaan agikisoja. Samalla tokottelut Katin ja Inton kanssa.
Ensin seuraamista, joka tuntuu kyllä väljemmältä kuin ennen. Edelleen silti tarkkana ja kosketuksia ei hyväksytä.
Sitten kaukot. Kati käskytti ja palkka ekasta istu-noususta, joka olikin tosi täpäkkä! Sitten ihan läheltä voi-kaukoja, jolloin tekniikka pysyy kasassa. Kun siirryn vähänkin pois, tekniikka pettää :-((. Sei-is ja sei-maa tehdään heti väärin, jos en auta "työntämällä kuonosta" taaksepäin. Olen nyt vaihtanut käsiavun siihen, että liikun koiraa kohden, jotta se joutuu "peruuttamaan alta pois", samalla tekniikka olisi oikea eli tulee se työntö taakse, kun tehdään noi seisomisesta vaihdot. Tuskaista ja toivottoman tuntuista.
Kati teki meille tunnarin kisamaisesti. Haisteli rauhallisesti ja hyvin koko tunnariryhmän, taisi mennä osan kapuloista kahteenkin kertaan, mutta sitten valitsi omasta viereisen kapulan :-(. Lähetin uusiksi ja toi oman. Palkkasin enkä uusinut enempää. Tätä nyt vähän pohdin, kun Christahan sanoi tehneensä sitä, että ei palkkaa näistä uusinnoista vaan palkka tulee vain, jos tekee kerralla ja kunnolla. Tämä on totta. Näinhän muissakin asioissa teen (tai ainakin pitäisi tehdä)... jotenkin tämä tunnari nyt vielä vain on niiiin kesken, että haluan vahvistaa sitä omaa kaikissa tapauksissa, mutta mutta..
Loppuun ohjatun alkeita. Kati vei kapulat, haettava jätettiin taas merkin kanssa samalle linjalle. En lähettänyt merkille vaan vein, kummatkin suunnat hyvin. Lopuksi yksi merkille meno (ilman kapuloiden vientiä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti