keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ollaan me hengissä!!

Voi, kylläpä on syksy mennyt hurjaa kyytiä. Pimeyttä ja kuraa. Muutto Tottijärvelle on onnistunut hyvin ja täällä peurapeltojen keskellä elellään. Mukava paikka ja tykkään kovasti, vielä kun saisimme Kenttäkadun vanhan kodin myytyä, niin arki alkaisi ehkä leppoisammin sujumaan ja kotiutuminenkin lopullisesti onnistua.

Koirien kanssa en ole tehny "mitään". En yhtään mitään treeniin viittaavaakaan. Ihmeen hyvin Tuplakin on taas tätä hiljaiseloa sietänyt, toki lenkkeilty on. Hyvin on poikien korvien väli kunnossa :-). Ainiin, Viskikin ehti tässä välissä täyttää ... hmm... KYMMENEN vuotta! No jösses. Mihin tää aika todella menee.

Seuraava koiramainen etappi onkin sitten uusi ja ihmeellinen, kun Tuplan seuralainen Lumi on aloittanut juoksut ja astutus on ihan lähiaikoina. Sehän se jännittävää.

Talven treenisuunnitelmat ovat aivan auki. Karsinnat ei nyt tosiaankaan houkuttele yhtään. Mutta ehkä tässä jollain tasolla treenit alkaisivat kohta maistua. Itseasiassa ihan parina viime päivänä on jopa käynyt mielessä, että miltähän se treenaaminen tuntuisi... Jälkipeltoakin olisi ympärillä vaikka kuinka, mutten ole kyllä senkään asian eteen mitään tehnyt :-).

No, talvi tulee... ja vajaa kaksi kuukautta ja kauan odotettu Aasian matka odottaa!! Tällä kertaa menemmekin Thaimaan puolelle, ihan ekaa kertaa. Ja Veikka-poika lähtee mukaan. Niin..toinen koirista (ei vielä tiedä kumpi :-P) etsii vielä hoitopaikkaa kahdeksi viikoksi...

Mutta siis summa summarum, hengissä kyllä ollaan aivan tukevasti! Ja vielä täältä EHKÄ treenikentillekin marssitaan..

Ai, vielä lopuksi. Voi miten hienoa - Tuplan sisko Zip voitti tokon PM-kisoissa hopeaa! Niin hienoa! O-pennut ovat nyt jo nuoresta iästään huolimatta saavuttaneet aika määrän erilaisia arvokisamenestyksiä. Taitavia pikkuisia ja varmaan joku merkitys ohjaajillakin :-).

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Hiljaiseloa - tavallaan

Koiramaailmassa vedetään nyt hetki happea - hiljaiseloa treeneistä. NOM-reissu oli tietty pettymys, mutta näillä mennään ja isompiakin takaiskuja elämässä voi tulla... Tanskassa meillä kävi todella paskaa tuuria, mutta ehkä paremmalla suorituksella oltaisiin myös päästy noista pahoista harhoista kätevämmin eteenpäin. Nyt ei onnistunyt se sinnepäinkään.

Takaisin kotiin ajellessa ja laivalla koiran kanssa kävellessä tajusin, että voi veljet mikä rikkaus on kuitenkin koira, joka on a)terve ja b)helppo reissukaveri. Kisa meni pieleen, mutta itse reissussa tuo kaveri oli mitä selväjärkisin ja helpoin. Niin laivalla kuin majapaikassakin tai kisapaikalla. Itsestään selvyys ehkä jollekin, mutta itseasiassa äärimmäisen tärkeä asia. Ja se, että koira on terve - voi treenata, voi kisata. Ja elää!

Nyt me muutetaan syys-lokakuu kaikessa "rauhassa" uuteen kotiimme Tottijärvelle. Ehkä lokakuun lopulla jo kaivan koiran treenikentälle ja mietin talven tokokiemuroita. Osallistunko karsintoihin vai en. En tiedä vielä.

Syksyn tullen Tupla päässee myös aikamiesten tositoimiin. Katsotaan, josko Tupla saisi Lumin tiineeksi. Pidetään peukkuja siihen projektiin!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Toinen kisapäivä

Aamu oli sateinen, kuten oikeastaan koko päivä. Lähdettiin seitsemän jälkeen esineisiin. Aika hieno ruutu, alaspäin menevä rinne sellaista sammalpohjaa. Kohtuu hyvin näki koiran. Tupla juoksi ekan minuutin sen näköisenä ettei tehnyt töitä, juoksi :-((. Sitten hoksasi mikä on homman nimi ja nosti ihan hyvin kolme esinettä. Rinteen etuesine jäi nostamatta. Sai kyllä hajun viimeisellä pistolla, mutta loppui aika kesken. Sinällään ihan ok, tuomaritkin tykkäsivät kun antoivat 7 ja 8. Ne on kuitenkin kolmella esineellä aika kovat pinnat.

Sitten jäljelle... huoh... Menee aika selittelyksi. Mutta sanotaanko, että parempi tuuri ja taito olisi voinut olla matkassa... Metsästäjät olivat autollaan meidän janan odotuspaikalla, jäljentekijä keskusteli heidän kanssaan ja metsästäjät lähtivät pois. Auton perässä oli peräkärryllinen tikkaita ja sellaisia hirvitorneja. No, meidän jana lähti hyvin, tarkisteli tosi hartaasti vasuriin, josta sanoin "tarkasti" ja sen jälkeen lähti oikeaan, tuomarit arvosteli muistaakseni 9 ja 9,5. Eka keppi hyvin, samoin eka kulma. Sitten ajettiin hirvitornille, josta ei päästy eteen eikä taakse... aina erilaisen ringin jälkeen tielle tai tornille. Voi vi***u. Että oli aika kypsää, aina uusi lenkki ja sama lopputulos. Reilu parikymmentä minuuttia siinä Tupla kyllä yritti, täydet kympit siitä. Lopulta otin liinan pois ja lähdettiin kävelemään kohti janaa, ajattelin, että eiköhän tää riitä.... Joo, hirvitornilla oli jo uudet portaat, niitä ei tarvinnut enää sinne laittaa... Jälki olisi jatkunut siitä tornin alta suoraan eteenpäin, mutta sitä Tupla ei edes tarjonnut :-(. Jäkiviisaana olisi pitänyt tajuta kokeilla koko tornin ympäriltä isoa ympyrää eikä vain vasen ja oikea sekä edestä, niinkuin Tupla teki.

Kyllähän tämä reissu meni ihan vituiksi. Kaikilta osin. Aika haastavaa nyt miettiä sitä, että mitäs treenaisi... Ylipäätään, koska sitä jaksaisi treenata... No, nyt muuttotouhut kuntoon ja sitten ehkä jotain muuta.

Nyt pitä ajomatka yötä vasten kotiin :-(. Mitalisadetta kyllä on tulossa Suomeen, värit kun vielä selviävät!



lauantai 14. syyskuuta 2013

Eka kisapäivä

Tottikset aamutuimaan kasilta. Paikkamakuussa heti taas lähdössä nenä maahan, sen jälkeen rauhoittui. Seuruu tuntui huonolta pari ekaa pätkää, taas kauheaa yliyrittämistä ja tosi jännittynyttä. Sitten rauhoittui tekemään... Seisominen ja maahanmeno ihan ok. Noudossa tuli rumasti luovutukseen eikä irrottanut. Pisteitä 69,5 / 80. Sinällään ihan ok, mutta tulee kyllä vääjämättä mieleen, että miten saan ton mielentilan tuosta jännittyneisyydestä ja tuollaisesta enää koskaan pois.. Hanna ja Kit teki 76,x ja johti tottiksen jälkeen, meilläkin sinällään siis ihan hyvät asemat.

Jäljellä arvoin itselleni numeron 4, ryhmän viimeisen. Sitten tuli tieto että menen varajäljelle.. Odottelin parempaa lisäinfoa, lopulta joku tuli mut hakemaan jonnekin... Ja se jonnekin oli sellainen asfalttitien varsi, jossa meni ja tuli väkeä kuin pipoa... Siinä kohden lähinnä nauratti, että kiva... Vanhempi pariskunta käveli sienikoppansa kanssA tienreunassa metsän puolella ja tuumin, että no, ei se jälki tien reunassa kulje...

Jana oli siistillä alueella, Tupla lähti ja kääntyi ihmeellisesti ympäri sellaisen lenkin mun taakse ja kauheasti sieltä etsi jotain??! Uusintalähetyksellä teki sitten hyvän janan. Ajoi ihan hyvin jälkeä ja helvetti, sinne asfalttitien reunaan... Sitä reunaa sitten mentiin hetki ja mietin, että nyt ollaan sen pariskunnan jäljellä... Sitten löytyikin eka keppi, hyvä! Sen jälkeen jatkettiin jäljestystä ja löytyi se pariskunta ja piknik-pöytä alue.... Yritettiin siinä sitten säätää, että josko uudelleen päästäs jäljelle, tultiin aina takaisin tuolle pöydän läheisyyteen. Ja eikö sieltä metsästä tule seuraavaksi nelihenkinen lapsiperhe. No, edelleen käveltiin siellä metsässä, yritin Tuplaa saada hakemaan vähän eri vaihtoehtoja mistä jälki voisi löytyä uudelleen. Lopulta se vaan jyysti heinää ja hengaili muina miehinä :-((. Paska juttu.

Meidän ryhmästä kaikkiaan kolme sai nollat, ainoat nollat jälkikoirista :-(.

Huomiselle pitäisi vähän saada tsemppiä jostain. Ja toivoa, että Tupla saisi edes hieman onnistuneemman jäljen Tanskasta... ekalla päivällä sähkötälli, nyt tuollaiset harhat, mistä ei selviytynyt. Voin kertoa ettei ihan voittajafiilis.




perjantai 13. syyskuuta 2013

Perjantaita tanskalaisittain

Perjantai on ollut tavallaan hengailupäivä, tavallaan jo kisapäivä. Aamusta tehtiin ilmottautumiset ja kaiken maailman tarkastukset, iltapäivällä viralliset tokotreenit (ihan ok!) ja illalla arvonnat gaalaillan yhteydessä.

Hulvattoman hauskaa on pidetty ja oikeasti kyllä naurettu ihan riittämiin. Peruukit, kynsilakat ja kasvovärit on ollut kovassa käytössä - sekös kilpailijoita ihmetyttää!!

FB.n NOM 2013 ryhmässä on jonkun verran kuvia päivän tapahtumista.

Niin, huomenna klo 8 alkaa suoritukset (siis paikallista aikaa) ja Suomen jälkikoirat numerolla 2, Tupla tottikseen heti aamulla ekassa ryhmässä ja jäljelle heti sen jälkeen niinikään ekassa ryhmässä.