Se on pari viimeistä fiilistelypäivää ja sitten h-hetki! Aika nastaa, huippua! On niin hienoa, että voidaan osallistua! Oikeasti, mä nautin tästä ja arvostan sitä, että koira on terveenä ja pääsee astelemaan "starttiviivalle" (toki, viimeiset päivät vielä pitää pysyä ehjänä!!) - kävi sitten kisoissa miten kävi.
Eilen Hanna teki meille vielä pari janaa oikealle, otin vain ensimmäisen, koska se meni varsin mainiosti ;-).
Tottistakin otettiin vielä Hannan pihassa, Tuplalle vähän "makkaraseuruuta", joka on sen mielestä ihan v***n tylsää ja niinpä meni ihan päiväkävelyksi. No, se ei mua stressaa yhtään - päiväkävelyt unohtuvat tasan nanosekunnissa pk-kentälle mennessä - vaikka joskus jopa vähän toivoisin toisin ;-). Viimeiset päivät varmaan vähän fiilistelen seuruuta ja jääviä, ehkä jotain tokojuttuja pihassa.
Kyllä täysin luottavaisin mielin lähden kisaamaan, mä luulen, että Tupla on tasan niin valmis kun se vaan nyt voi olla! Vuosien varrella kokemusta karttunee vieläkin lisää, mutta nyt mennään näillä :-). Maastoissa voi sattua mitä tahansa, se on selvä, mutta sitten se on yksinkertaisesti epäonnistuminen. Tottiksessa samoin, voi tulla liikevirhe tai jotain muuta, mutta sellaista se sitten on. Toki jokaisella kilpailijalla tilanne on tämän osalta täsmälleen sama - toivon aidosti jokaiselle hyvää _onnea_ ja ehjiä suorituksia. Ja eniten pelkään mitään karkaamishärdelleitä tottiksiin, toivotaan, että kentillä on riittävästi välimatkaa! Se ainakin minimoisi riskit.
Sunnuntaina Vaiviassa tulee olemaan marjastajia metsässä, se on varma. Olisi aivan mahtavaa, jos kisajärjestäjät toimisivat kuten viimekin vuonna - maastoihin heti seitsemältä! Kurjaa on, jos järjestäjät ehdoin tahdoin venyttävät aamun lähtöä, kun tiedetään kisamaastojen ruuhkaisuudet (mm. pari vuotta sitten pm-kisoissa taisi kymmenen koiran joukosta yksi tuoda kaikki kepit - suurin osa seikkaili marjastajien ja sienestäjien seassa)... Mutta tietty, lajin luonteeseen kuuluu myös se, että yksin metsässä ei liikuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti