jälki ja toinenkin

Kolme kuukautta on sujunut mukisematta ilman treenejä. Vieläkin itseäni ihmetyttää, ettei ole edes suurta treenikaipuuta.. en tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa, mutta ehkä se vuelä selviää.

Tässä uuden kotimme tympörillä on paljon peltoa. Pitäisi vielä intoutua kysymään lupaa niihin. No, pari peltoa on ollut kesannolla, niillä liikkumisessa keskellä talvea ei liene harmia kellekkään. Kaksi peltojälkeä on niihin nyt tehty, terkisi Tuplalle jatkossakin hyvää. Olen ottanut vähän lyhemmän otteen liinasta ja pikkuisen yrityän vaatia kulmiin tarkkuutta lisää, en tiedä onnistunko. Hankaluuksia näkyy erityisesti vasempaan tehdyissä terävissä, niissä ajaa helposti yli ja hakee jälkeä ensin oikealta. Kepeistäkin suhautti sujuvasti yli... Peuran jäljet ja sonnat ei haittaa, eikä vanhemmat harhat.

Esineitäkin tehtiin, meni pikkaisen kaahauksen ja kohelluksen puolelle..

Tokoteltu ei juuri olla. Jotain höntsyjä pihassa.. Tänään jo kaivoin tunnarit (osasi) esiin ja myls 2kgn noutoa harjoiteltiin.

Pallo vei voiton :-o

Tumppu tapasi Lumin parina päivänä, kovasti oli yritelmää varsinkin ekana päivänä ja oikeaan osoitteeseenkin osui (ja välillä Tumppu vetäisi omille etutassuilleen :-D), mutta kiinni asti pariskunta ei kertaakaan jäänyt. Seuraavanakin päivänä astuttiin ja tunaroitiin, oikeaankin osui, mutta kiinni ei jäämistä. Tällöin myös Tuplalta alkoi selkeästi kiinnostus neitiin loppua, tarjosi mulle vain sivulle tuloa ja haki lopulta pallon, jonka kanssa pelehtiminen oli paljon kivempaa kuin juoksuisen nartun kanssa :-D. No, mua asia kyllä hymyilytti, mutta luulen että jotkut muut olivat toista mieltä ;-). En usko, että astutus tuotti tulosta, mutta sen näkee aikanaan. Onneksi neitokainen löysi sitten pika pikaa vielä uuden erivärisen sulhon, täytyy sitten mahdolliset musta-valkoiset ja trikit testata varuiksi.

Ei ole kyllä mun hommaa toi juttu..

Ollaan me hengissä!!

Voi, kylläpä on syksy mennyt hurjaa kyytiä. Pimeyttä ja kuraa. Muutto Tottijärvelle on onnistunut hyvin ja täällä peurapeltojen keskellä elellään. Mukava paikka ja tykkään kovasti, vielä kun saisimme Kenttäkadun vanhan kodin myytyä, niin arki alkaisi ehkä leppoisammin sujumaan ja kotiutuminenkin lopullisesti onnistua.

Koirien kanssa en ole tehny "mitään". En yhtään mitään treeniin viittaavaakaan. Ihmeen hyvin Tuplakin on taas tätä hiljaiseloa sietänyt, toki lenkkeilty on. Hyvin on poikien korvien väli kunnossa :-). Ainiin, Viskikin ehti tässä välissä täyttää ... hmm... KYMMENEN vuotta! No jösses. Mihin tää aika todella menee.

Seuraava koiramainen etappi onkin sitten uusi ja ihmeellinen, kun Tuplan seuralainen Lumi on aloittanut juoksut ja astutus on ihan lähiaikoina. Sehän se jännittävää.

Talven treenisuunnitelmat ovat aivan auki. Karsinnat ei nyt tosiaankaan houkuttele yhtään. Mutta ehkä tässä jollain tasolla treenit alkaisivat kohta maistua. Itseasiassa ihan parina viime päivänä on jopa käynyt mielessä, että miltähän se treenaaminen tuntuisi... Jälkipeltoakin olisi ympärillä vaikka kuinka, mutten ole kyllä senkään asian eteen mitään tehnyt :-).

No, talvi tulee... ja vajaa kaksi kuukautta ja kauan odotettu Aasian matka odottaa!! Tällä kertaa menemmekin Thaimaan puolelle, ihan ekaa kertaa. Ja Veikka-poika lähtee mukaan. Niin..toinen koirista (ei vielä tiedä kumpi :-P) etsii vielä hoitopaikkaa kahdeksi viikoksi...

Mutta siis summa summarum, hengissä kyllä ollaan aivan tukevasti! Ja vielä täältä EHKÄ treenikentillekin marssitaan..

Ai, vielä lopuksi. Voi miten hienoa - Tuplan sisko Zip voitti tokon PM-kisoissa hopeaa! Niin hienoa! O-pennut ovat nyt jo nuoresta iästään huolimatta saavuttaneet aika määrän erilaisia arvokisamenestyksiä. Taitavia pikkuisia ja varmaan joku merkitys ohjaajillakin :-).

Hiljaiseloa - tavallaan

Koiramaailmassa vedetään nyt hetki happea - hiljaiseloa treeneistä. NOM-reissu oli tietty pettymys, mutta näillä mennään ja isompiakin takaiskuja elämässä voi tulla... Tanskassa meillä kävi todella paskaa tuuria, mutta ehkä paremmalla suorituksella oltaisiin myös päästy noista pahoista harhoista kätevämmin eteenpäin. Nyt ei onnistunyt se sinnepäinkään.

Takaisin kotiin ajellessa ja laivalla koiran kanssa kävellessä tajusin, että voi veljet mikä rikkaus on kuitenkin koira, joka on a)terve ja b)helppo reissukaveri. Kisa meni pieleen, mutta itse reissussa tuo kaveri oli mitä selväjärkisin ja helpoin. Niin laivalla kuin majapaikassakin tai kisapaikalla. Itsestään selvyys ehkä jollekin, mutta itseasiassa äärimmäisen tärkeä asia. Ja se, että koira on terve - voi treenata, voi kisata. Ja elää!

Nyt me muutetaan syys-lokakuu kaikessa "rauhassa" uuteen kotiimme Tottijärvelle. Ehkä lokakuun lopulla jo kaivan koiran treenikentälle ja mietin talven tokokiemuroita. Osallistunko karsintoihin vai en. En tiedä vielä.

Syksyn tullen Tupla päässee myös aikamiesten tositoimiin. Katsotaan, josko Tupla saisi Lumin tiineeksi. Pidetään peukkuja siihen projektiin!

Toinen kisapäivä

Aamu oli sateinen, kuten oikeastaan koko päivä. Lähdettiin seitsemän jälkeen esineisiin. Aika hieno ruutu, alaspäin menevä rinne sellaista sammalpohjaa. Kohtuu hyvin näki koiran. Tupla juoksi ekan minuutin sen näköisenä ettei tehnyt töitä, juoksi :-((. Sitten hoksasi mikä on homman nimi ja nosti ihan hyvin kolme esinettä. Rinteen etuesine jäi nostamatta. Sai kyllä hajun viimeisellä pistolla, mutta loppui aika kesken. Sinällään ihan ok, tuomaritkin tykkäsivät kun antoivat 7 ja 8. Ne on kuitenkin kolmella esineellä aika kovat pinnat.

Sitten jäljelle... huoh... Menee aika selittelyksi. Mutta sanotaanko, että parempi tuuri ja taito olisi voinut olla matkassa... Metsästäjät olivat autollaan meidän janan odotuspaikalla, jäljentekijä keskusteli heidän kanssaan ja metsästäjät lähtivät pois. Auton perässä oli peräkärryllinen tikkaita ja sellaisia hirvitorneja. No, meidän jana lähti hyvin, tarkisteli tosi hartaasti vasuriin, josta sanoin "tarkasti" ja sen jälkeen lähti oikeaan, tuomarit arvosteli muistaakseni 9 ja 9,5. Eka keppi hyvin, samoin eka kulma. Sitten ajettiin hirvitornille, josta ei päästy eteen eikä taakse... aina erilaisen ringin jälkeen tielle tai tornille. Voi vi***u. Että oli aika kypsää, aina uusi lenkki ja sama lopputulos. Reilu parikymmentä minuuttia siinä Tupla kyllä yritti, täydet kympit siitä. Lopulta otin liinan pois ja lähdettiin kävelemään kohti janaa, ajattelin, että eiköhän tää riitä.... Joo, hirvitornilla oli jo uudet portaat, niitä ei tarvinnut enää sinne laittaa... Jälki olisi jatkunut siitä tornin alta suoraan eteenpäin, mutta sitä Tupla ei edes tarjonnut :-(. Jäkiviisaana olisi pitänyt tajuta kokeilla koko tornin ympäriltä isoa ympyrää eikä vain vasen ja oikea sekä edestä, niinkuin Tupla teki.

Kyllähän tämä reissu meni ihan vituiksi. Kaikilta osin. Aika haastavaa nyt miettiä sitä, että mitäs treenaisi... Ylipäätään, koska sitä jaksaisi treenata... No, nyt muuttotouhut kuntoon ja sitten ehkä jotain muuta.

Nyt pitä ajomatka yötä vasten kotiin :-(. Mitalisadetta kyllä on tulossa Suomeen, värit kun vielä selviävät!