tiistai 14. syyskuuta 2010

Ei tälläisiä tokotreenejä..

Otettiin pihatokottelut tänään, itseasiassa kaikki voi-liikkeet. Alkoi vissiin mennä heti päin per---ä, kun töistä tultuani otin parit kaukot, kun taskussa oli nameja. Tupla sinkoili niissä miten sattui ja meni ihan hermot. Sen jälkeen jumitti. Ja meni hermot, Tupla sisälle ja minä rauhoittumaan. Sitten uusiksi ja nyt tekikin tosi hyvät vaihdot. Sitten hetken päästä otettiin kunnon treenit.

Seuraaminen. Ihan älytöntä vilkuilua, poukkoilua ja vaikka mitä. Huomautin kunnolla ja alkoi taas tehdä töitä ja saatiin tämä "toimimaan".

Sen jälkeen liikkeestä istuminen ihan hyvin.

Luoksetulon eka stoppi valuuuuuuuuui ja minä hermostuin ja palautin Tuplan siihen stoppikohtaan. Uusinnalla - yllätys yllätys - oikein hyvä. Palkkaus, ja sen jälkeen seisosta seuraava pätkä, nyt hyvä maahanmeno - palkka. Vein uudelleen maahan ja loppuosa sivulle tuloineen hyvin.

Sitten RUUTU. Ei hyvää päivää. Ei tule mitään. Taas paineli aivan tuhatta ja sataa yli ruudun, stoppia aivan turha edes yrittää - ei vaan pysähdy. En tiedä montako kertaa otettiin uusiksi, yhtään kertaa ei edelleenkään edes aikomusta ennakoida ruudun etuosaan - tämän tästä ruudusta tuhatta ja sataa yli, mutta alkoi korjata kyllä itse tilannetta siirtymällä sieltä jostain metrin päästä takarajasta heti ruudun keskiosaan. Mutta minkä helvetin takia sinne pitkälle ohi pitää ensin juosta. Kaipa tässä nyt vain pitäisi ottaa kuurina sitä palllolle juoksemista, mitä itseasiassa jo pitikin tehdä, mutta taas löysin tekemästä näitä. Tälläisestä treenisessiosta ei ole kyllä mitään hyötyä, kun pääsee toistamaan uudelleen ja uudelleen samaa virhettä.


Eikä se tähän vielä loppunut. Hyppynoudossa kiersi!? Eikä vain yhden kerran vaan useampi yritys. Sitten pikku muistutus ja taas alkoi muistua mieleen mitä tehdä. Normi nouto sentäs oli hyvä, ei varastanut.

Samoin - kumma kyllä - sekä tunnari että kaukot takapalkalla oikein. Tätä pidän kyllä suurena ihmeenä tämän päivän sekoilujen jälkeen.

Ilmeisesti Tupla teki ton treenin ihan liian suuren paineen alla, ehkä johtuen siitä ekasta kaukohässäkästä ja siitä, että mulla oli kaiken kaikkiaan aika kireä fiilis (enkä oikein tiedä edes mistä), kun aloitin treenata. Paine tuo sille kierroksia ihan hirveästi lisää ja unohtuu keskittyminen työntekoon. En tiedä, mutta näin luulen tänään tapahtuneen. Viisas kouluttaja toki osaisi heti nollata tilanteen, mutta minä en pystynyt. Alkaa sapettaa niin alkaa sapettaa. Ja kyllähän nämä koirat sen tiedostaa, vaikkei niihin käsiksi käydäkkään.

2 kommenttia:

Emppu kirjoitti...

Heissan!

Käyn usein lukemassa kirjoituksiasi. Nämä ovat niin hauskoja, siis erityisesti realismi ja sarkasmi mikä näistä tihkuu. Kiitos.

Susan Miiro kirjoitti...

Voi miten tunnistankaan tuon tunteen =) Täällä siis yksi joka ei myöskään osaa nollata tilanteita!