Jälki

Jana pienessä ryteikössä, oikealle. Matkaa 1,2 km, eka keppi heti janan jälkeen 30 metriä, toinen 550 metriä ja viimeinen sitten luonnollisestikin lopussa :-). Kaksi tuntia vanheni, maasto hakkuualuetta, sammallikkoa, nousua ja peuran jälkiä. Janalla arpoi minkä suunnan valitsisi, se vasuri veti kovasti, mutta kääntyi kuin kääntyikin oikealle. Eka keppi hyvin. Vähän ennen toista keppiä oli terävä kulma hankalahkossa paikassa, luontaista olisi ollut jatkaa suoraan EIKÄ kääntyä terävän kulman myötä ylös risukko rinteeseen. Ja niin Tupla missasi kulman :-(((. Jatkoi aika pitkäänkin suoraan ennenkuin alkoi säätämään ja etsimään jälkeä uudelleen. Todella pitkään tosiaan ajoi yli. Löysi aikansa pyörittyään takaisin jäljelle, mutta tohon jäi keppi. Joutui siis taivaltamaan yli kilsan matkan ennen loppu keppiä. Hyvin näki, että matka oli koirallekin pitkä, se tarkasteli useaan kertaan maaston kohtia keppiä etsien. Lopun hakkuuaukealla nenä oli aivan liian ylhäällä, olisi kyllä helposti keppi jäänyt, jos siinä olisi sellainen ollut. VIimeisen kulmankin kanssa (jalkakäytävän vierellä) ärsyttävästi vähän sähläsi ja sääti, mutta löysi sitten oiekan suunnan ja melko nopeasti sen jälkeen viimeisen kepin.
Ihan hyvä jälki, vaikkei mikään supersuoritus koiralta!

Pellolla

Muutama satku jälkeä, terävä kulma ja yksi keppi. Koirat juoksivat jäljen päällä frisbeen kera.. Tupla nosti jäljen ok ja kepin, mutta omat harhat oli niiin vaikeat. Epämukavuusalueelle siis -- seuraava metsäjälki tehdään niin, että Viski on mukana tallaamassa.

Toppavaatteissa jälkimetsässä

Melkein voisi luulla, että olen aloittelija.. TÄnään nimittäin metsäjälkikorkkaus TOPPAvaatteissa. Hallelujaa. No, se siitä. Mutta ihanaa oli, kerrassaan upeaa terapiaa. Jälki oli  vaikea - tai kuvittelin niin. Ei janaa, lähtö suoraan tien reunasta kohti lenkkimaastojamme. Matkalle mahtui upea nousujohteinen hakkuuaukea, sileää sammalikkometsää, heinikkoista peltoa, kivikkoa. Kuusi keppiä ja matkaa reilu kilometri. Kepit oli pieniä, mutta helpotin niitä lääppimällä alustan. Lopputulemana kaikki kepit ja kaksi oikein onnellista osallistujaa!!

PK-SM 2014 on siis tavoite, se kirkastui tänään :-). Jälkitouhuissa pitää saada paljon haasteita - erityisesti ihmisharhat!!! Se on se meidän heikkous (tuli nähtyä siellä Tanskanmaalla). Lisäksi toivoisin tarkkuutta lisää. Janatyöskentelyä voi paljon parantaa. Tottiksen puolella onkin sitten se viretilan hallinta - katsotaan... Esineruudusta ei osaa vielä sanoa mitään.

Pennut syntyivät

Lumi pyöräytti viikolla kaksi söpöä tyttöpentua maailmaan, pentublogiin tästä.
Aika näyttää onko isä Tupla vai Tex. En oikein osaa itse laittaa veikkausta kumpaankaan suuntaan, koska todellakin tilanne taitaa olla aika fifty-sixty :-). DNA-testit näyttävät aikanaan kummalle herralle elatusmaksut vierähtävät, vai miten se nyt menikään. Pääasia, että pennut ja äiti voivat hyvin - isästä viis :-).

Vuoden 2014 ensimmäinen jälki

Vuosi 2013 on nyt takana. Harrastuspuolella vuosi oli varsin mollivoittoinen, oikeastaan kaikki meni jossain määrin pieleen tai ainakin epäonnistui. Se vuosi on nyt syytä pyyhkiä taka-alalle ja suunnata katseet uuteen vuoteen. En edelleenkään tiedä mitä se tuo harrastusrintamalla tullessaan, mutta aika näyttää.

Tänään joka tapauksessa ensimmäinen jälki :-). Pellolla. Paljon teräviä vasempaan ja matkaa 450m, kaksi keppiä. Ei varsinaisesti janaa. Tupla oli tänään terävien kanssa tarkempi, kepit nousi myös. Ajan nyt pellolla meille kovin lyhyellä (ehkä n 3-4 metriä) liinalla, katsotaan miten se vaikuttaa. Peltojäljestämiseksi Tuplan työskentelyä ei tokikaan voi kutsua, mutta mukava tarkkuus ja intensiivisyys tänään joka tapauksessa oli mukana.